Arin vaaliteesi nro 4:

Rakennetaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja:

– Opiskelija-asunnoille jatkuvasti iso tarve, vuokra-asuntojen kysyntään pystyttävä vastaamaan

– Kaavoitetaan Espoon Asunnoille riittävästi tontteja vuokra-asuntotuotantoon

Opiskelija-asuntojen tarve on ollut viimeisen vuoden aikana tavanomaista pienempää vallitsevan pandemian vuoksi. Jatkossa kuitenkin tarve tulee taas kasvamaan, kun korkeakoulujen opiskelijamääriä jatkuvasti lisätään. Tähän tarpeeseen Espoon kaupungin täytyy pystyä vastaamaan lisäämällä asuntotuotantoa omistamansa Espoon Asuntojen toimesta. Asuntotuotantoa pitäisi kokonaisuudessaan nostaa merkittävästi painopisteenä opiskelija-asunnot korkeakoulujen kampusalueiden lähistöllä.

Espoon väkiluku kasvaa usealla tuhannella asukkaalla vuosittain, kohta ylitetään 300.000 asukkaan rajapyykki. Tästä johtuen vuokra-asuntotarve on Espoossa iso eikä kaikilla ole varaa omistusasuntoon. Tähän tarpeeseen kaupunki voisi osaltaan vastata. Ellei lähdetä itse rakentamaan, niin kaavoitetaan vuokra-asuntomarkkinoita varten uusia tontteja. Näistä saadaan kaupungille tuottoja mm. tonttien myynnin kautta.

Espoon Asunnot on kaupungin omistama vuokrataloyhtiö, joka hallinnoi kaupungin omistamia vuokra-asuntoja. Asunnot ovat pääosin valtion tukemia vuokra-asuntoja. Valtion tukemiin asuntoihin asukkaat valitaan asunnon tarpeen, varallisuuden ja/ tai tulojen perusteella. Espoon Asuntojen tavoitteena on aloittaa keskimäärin 400 uutta asuntoa/vuosi.

Vuoden 2020 ennakkotilinpäätöksen mukaan viime vuonna tehtiin investointipäätökset 364 asunnosta, aloitettiin 480 asunnon rakentaminen ja valmistui yhteensä 374 asuntoa. Eli vaikka aloitettiinkin isomman määrän rakentaminen mitä tavoitteeksi on asetettu, niin asuntoja valmistui kuitenkin vähemmän. Tavoitteeksi pitäisikin mielestäni ottaa uusien asuntojen valmistumismäärä, ei aloittamismäärä. Suurena pullonkaulana rakentamisen lisäämiseksi on ollut Espoon Asunnoille suunnattujen tonttimaiden kaavoituksessa. Tähän täytyy pikaisesti puuttua ja nopeuttaa kaavoittamista.

Vuokra-asuntojen rakentaminen ei saa enää tulevaisuudessa hidastua kaupungin toimista johtuen vaan päinvastoin kaupungin tulee kiihdyttää sitä omilla toimillaan, joita on mm. kaavoitus.

Arin vaaliteesi nro 5:

Kehitetään kaupunginosia tasapuolisesti:

– Huomioidaan eri kaupunginosien ainutlaatuisuus ja varmistetaan lähipalvelut

– Varmistetaan joukkoliikenneyhteyksien toimivuus

Espoo muodostuu useista kaupunkikeskuksista ja sen lisäksi väljemmin rakennetusta maaseutumaisesta luonnonmukaisesta alueesta. Nämä eri alueiden ominaispiirteet tulisi säilyttää eikä rakentaa kaikkia alueita täyteen. Käytännössä Kehä III:n ulkopuolinen alue on väljemmin rakennettua ja se unohdetaan liian usein, kun suunnitellaan Espoon kehittämistä. Pinta-alaltaan tuo alue on Kehä III:n sisäpuolista Espoota (manneralue) suurempi. Paikkoina löytyy sellaisia kuin esim. Kolmperä, Siikajärvi, Nuuksio, Velskola, Lahnus, Luukki ja Kalajärvi.

Nuuksion kansallispuiston kävijämäärä on kasvanut viimeisten vuosien aikana huomattavasti, etenkin viimeisen vuoden aikana, mutta parkkipaikkojen määrää ei ole saatu lisättyä. Nuuksioon suuntautuva joukkoliikenne pitäisi myös suunnitella paremmin, jotta yksityisautoilun määrää voitaisiin vähentää. Luukin ulkoilualue on myös hyvin suosittu, mutta alueen rakennuskanta on päästetty huonoon kuntoon. Eli Espoolla on hienot ulkoilualueet, mutta asukkaat eivät pysty niitä hyödyntämään niin paljon kuin olisi mahdollista.

Parhaillaan on menossa Espoon pohjois- ja keskiosien (Poke) yleiskaavan käsittely ja siinä piirretään pitkälle tulevaisuuteen alueen suunniteltu kehittäminen. Kaavasta on käyty laajasti keskustelua, mutta yksimielisyyttä ei vielä ole saavutettu.

Yhtenä isona pohdittavana asiana on pientalovaltaisten alueiden kaavoitus. Omasta mielestäni Kehä III:n ulkopuolisen Espoon alueella asuinrakentamisen tulisi painottua pientaloihin. Sen sijaan Kehä III:n sisäpuolisen alueen rakentamisessa painotettaisiin kerrostalorakentamista. Tällä hetkellä on käsittelyssä monia kaavasuunnitelmia, joiden pohjalta nykyisiä kaupunkikeskuksia tiivistetään rakentamalla uusia kerrostaloja nykyisten talojen väleihin, nykyisille parkkipaikoille jne. Erityisesti Länsimetron asemien lähistölle on suunniteltu huomattavaa lisärakentamista, useimmiten nykyisten asukkaiden mielipiteitä huomioimatta. Tässä rakentamismallissa ei kuitenkaan saisi unohtaa lähiluontoa, jonka tärkeys on huomattu ihmisten hyvinvointiin merkittävästi vaikuttavana tekijänä.

Kaikilla Espoon alueilla tarvitaan jatkossakin lähipalveluja, kuten päiväkoteja, kouluja ja kirjastoja, terveydenhoitopalveluista puhumattakaan. Esimerkiksi koulujen osalta näyttäisi olevan vallalla ajatus, että panostetaan suurempiin yksiköihin ja pienet koulut suljettaisiin. Tässä mennään mielestäni täysin väärään suuntaan. Mitä pienempiä koulut/opetusyksiköt ovat sitä paremmin opettajat pystyvät opettamaan yksilöllisesti ja huomioimaan mahdolliset oppimishaasteet. Pienissä yksiköissä havaitaan myös helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa mahdolliset syrjäytymisoireet ja niihin pystytään puuttumaan ajoissa. Lisäksi pienten koululaisten koulumatkat ja samalla koulupäivät pitenevät huomattavasti, jos lähikoulut suljetaan, tämä ei ole kenenkään etu. Kokonaisuutena näkisin, että pienet yksiköt ovat pidemmän päälle kokonaistaloudellisesti kannattavampia kuin suuret yksiköt. Näillä voidaan jatkossa säästää huomattavia summia, kun pystytään estämään lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Joukkoliikenneyhteyksien suunnittelussa on nyt lähdetty siitä, että pääosin kaikki liikenne ohjataan ns. syöttöliikenteenä metro- ja juna-asemille. Tämä hidastaa useilta alueilta kulkemista esimerkiksi Helsingin keskustaan ja yleensäkin työpaikoille. Harva haluaa käyttää 1-2 tuntia/suunta töissä käynnin yhteydessä. Ellei suoria yhteyksiä lisätä, niin henkilöautoliikenne tulee kasvamaan entisestään. Tällä on erityisen suuri merkitys Kehä III:n ulkopuolisen Espoon asukkaille, mutta myös monelle muulle alueelle.

Arin vaaliteesi nro 6:

Luodaan työpaikkoja etenkin nuorille ja pitkäaikaistyöttömille:

– Tarvittaessa palkataan työntekijöitä määräaikaisesti ja maksetaan heille palkkaa mieluummin kuin maksetaan valtiolle sakkomaksuja hoitamattoman työllisyyden vuoksi

– Valvotaan nuorisotakuun toteutumista ja ehkäistään nuorten syrjäytymistä

Huomio kiinnitettävä työttömyyden hoitoon

Espoon työttömyysaste vuoden 2020 lopussa oli 12,2 % ja työttömänä oli 17.796 henkilöä (näistä lomautettuna 3.772). Alle 25-vuotiaita oli Espoossa työttömänä 1.752. Pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita) oli 5.175 eli 29 % työttömistä.

Työllisyydenhoidon edistämiseksi Espoon kaupungin olisi vahvistettava yhteistyötä sisäisesti, valtion kanssa ja kaupungin alueella toimivien yritysten kanssa. Espoossa käynnistyy maaliskuussa työllisyyden kuntakokeilu eli Työllisyys Espoo. 18 000 espoolaista työnhakijaa siirtyy TE-toimistosta Espoon kaupungin asiakkaaksi 1.3.2021–30.6.2023. Toivottavasti tällä pystytään vähentämään työttömyyttä merkittävästi.

Tällä hetkellä Espoon kaupunki maksaa merkittäviä summia ns. sakkomaksuina (työmarkkinatuen kuntaosuuskustannuksina). Viime vuoden osalta Tarkastuslautakunta ennustaa Espoon sakkomaksujen nousevan jopa 24,8 miljoonaan euroon, mikä ylittää 6,8 miljoonalla eurolla talousarviossa arvioidut kustannukset. Näkisin paljon järkevämpänä palkata työtön kaupungille töihin tai maksaa palkkatukea paikalliselle yritykselle kuin maksaa miljoonia euroja sakkomaksuina.

Pidetään huolta nuorisosta

Nuorisotakuu tarkoittaa, että TE-palvelut tarjoaa nuorelle palvelua tai toimenpidettä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työnhaku on alkanut. Palvelu parantaa nuoren mahdollisuuksia selviytyä työmarkkinoilla ja löytää työpaikka. Nuorisotakuu mm. edistää sijoittumista koulutukseen ja työmarkkinoille, estää työttömyyden pitkittymistä ja estää syrjäytymistä. Toivottavasti Työllisyys Espoo -hanke auttaa osaltaan nuorison työllistymisessä.

On huomionarvoista, että nuoret voivat tällä hetkellä Espoossakin monin paikoin erittäin huonosti ja meillä on velvollisuus auttaa heitä. Nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut merkittävästi ja niihin täytyy löytyä lisää kaupungin varoja. Tämä vaikuttaa osaltaan nuorten työllistymiskykyyn ja hyvinvointiin.